Hei :) Mitäpä jos sairaus ei olekaan masennus, vaan kaksisuuntainen mielialahäiriö? Bipo jää herkästi masennuksen varjoon ja oikea dg saaminen vie paljon aikaa. Bipossa hoitolinja, lääkitys ja terapia on hyvin erilaista pelkkään masennukseen verrattaen, sen saaminen voisi helpottaa elämää ja oireita. Suosittelisin puhumaan asiasta hoitotahon kanssa, jos sellaista ei vielä ole, kannattaa sellainen hankkia :) Myös kannattaa lukaista http://www.adlibris.com/fi/kirja/kaksisuuntainen-mielialahairio-9789516564343 jos vaan aika, rahkeet ja mielenkiito riittää. Tsemppiä <3
Moi! :) Kiitos kommentista, oot virallisesti ensimmäinen ihminen jota en tiedä tai tunne, joka on kommentoinut mun blogia! Vähän jännittävää :D Mut siis joo, mietin aikoinaan voisko olla kaksisuuntainen mielialahäiriö, mut en oo tarpeeksi maaninen kuitenkaan. Se ihminen jolla käyn juttelemassa on sitä mieltä että kyse on pitkäaikaisesta masennuksesta, tai jostain tarkkaavaisuus-tai-keskittymishäiriöstä, mutta että sen mielestä KAIKKI mun oireet ja ongelmat on johdannaisia masennuksesta :D Oon vähän puun ja kuoren välissä koska mua painostetaan sieltä taholta aloittaa lääkitys masennukseen, muutoin ei saa kunnollista keskusteluapua, ja toisaalta kun haluaisin selvitä vaan keskusteluavun turvin, kun se mulla toimii. Kiitos tosta kirjavinkistä, aion ehdottomasti tutustua siihen! Ja kiitos viel tsempeistä! :) <3 kivaa kun kommentoit.
:) mie oon tällänen taustapiruilija, oon jo jonkin aikaa seurannu siunkin blogia. Kiitos siitä että jaat asioitas, piirrostyylisi on mahtava :)
Masennus usein nähdään syypäänä lähes kaikkeen, jos siipi on maassa. Ei siinä, masennus on kauhea tauti, se syö kaiken värin, hajun maun elämästä- kuin ihminen eläisi näkymättömän kuplan sisällä. äänet ei kuulu enää samalla tavalla (et kuule enää mm. linnunlaulua,muiden naurua), hajuaisti on heikentynyt (syksyllä ei tunne enää omenoiden tuoksua puissa, lempiruoka ei saa enää vettä kielelle pelkästä ajatuksesta), tunteet on labiilit (mikään ei tunnu miltään, kiitokset/kehut on laimeat mutta jos joku sanoo negatiivista- tai edes sinnepäin- se tuntuu kuin joku iskisi ilmat pihalle). Masennus on kahle, iso varjo joka niin peittää kuin myös mahdollistaa sen varjon. Miusta siun oirehdinta ei ole kyllä puhdasta masennusta. ADHD- oirehdintaa voi toki olla, mutta se ei näy masnetuneisuutena * kuvittele muurahaisia nahan alla, pakottava tarve tehdä , säntäillä, tehdä* . Edelleen kyllä liputtaisin bipon puolesta, voihan se olla tyyppiä 2- jolloin masennus näyttelee pääosaa ja maniajaksot ovat hypomaanisia- ts. lyhyempiä/laimeempia superaktiivisia jaksoja- kunnes taas palataan masennuksen syövereihin. Kannattaa oikeesti tsekata tuo kirja- se se ainakaan huonoa tee ;)
Oli niin tahi näin, hyvä että oot hoidon piirissä. keskusteluterapia autta monelle ainoana hoitokeinona, mutta silloin sen pitää olla tiivistä ja työskentelevää. Kerran viikossa asiaa- ei mitään hyvää päivää kaunis ilma tänään- keskustelua. Hyvä keino paneutua itsensä kanssa työskentelemiseen, on Kelan psykoterapia. Se on intensiivistä ja tosi siinä on omavastuu, myönnetään vuodeksi kerrallaan.
Lääkkeistä sen verran, että jossain vaiheessa kannattaa pohtia, mitä olisi sen hyödyt ja haitat. Jos olet pitkään kärsinyt masennusoireista, eikä hoito tunnu etenevän, eikä vointi kanna kuin hetkisen tällöin lääkitys olisi ihan varteenotettava vaihtoehto. Lääkkeitä on monenlaisia ja moni on niistä saanut apua elämässään. Masennusta kannattaa miettiä viljapeltona, kun oirehtii vilja on sateen jäljiltä maatapitkin eikä pääse itse ylös. Jos sitä aurinko (keskustelu) lämmittää, se pääsee nousemaan ja kasvamaan mutta uuden sateen tullessa se lakenee uudelleen. Jos on lääkitys, sopiva ja tarpeeksi kauan käytetty, viljan varsi vahvistuu eikä sitä tuulet eikä tuiskut kaada :) Toki itse päätät omasta elämästä ja kehosta, mutta jossain vaiheessa antidepressiiva voisi ehkä olla sinullekin avuksi.
Kiitos hyvästä ja analyyttisesta kommentista! Älyttömän hienosti oot osannut pukea sanoiksi kaikki noi tunteet joita masennuksessa kokee.. Tosi upeita vertauksia. Kaikki mitä sanon nyt niin tuntuu niin laimealta tohon verrattuna :D (Niin ja kiitos paljon kehuista, lämmitti mieltä paljon, kivaa kun jaksat seurailla :)) Mutta joo, mulla oli tänään taas keskustelu aika ja puhuttiin lääkkeistä ja se tyyppi selitti että eihän esimerkiksi verenpainetautikaan parane pelkästään positiivisella ajattelulla. Tai diabetes. Mut mua edelleen pelottaa että musta tulee joku tyyliin kouluampuja jos alan syömään SSRI-lääkkeitä, eiks ne kaikki sekopäät niitä käyttänyt. No joo, tää nyt on taas typerää yleistystä ja vainoharhailua, mut ehkä siinä on perää että kyllä niistä lääkkeistä voisi olla apua, se verho väistyis ja näkis taas normaalisti asiat. Oikeissa mittasuhteissakin. Kiitti vielä tsempeistä<3 joo, siis enää kaksi kuukautta jouluun! Kiire jo on, kiire jo on :D
Hei :)
VastaaPoistaMitäpä jos sairaus ei olekaan masennus, vaan kaksisuuntainen mielialahäiriö? Bipo jää herkästi masennuksen varjoon ja oikea dg saaminen vie paljon aikaa. Bipossa hoitolinja, lääkitys ja terapia on hyvin erilaista pelkkään masennukseen verrattaen, sen saaminen voisi helpottaa elämää ja oireita. Suosittelisin puhumaan asiasta hoitotahon kanssa, jos sellaista ei vielä ole, kannattaa sellainen hankkia :) Myös kannattaa lukaista http://www.adlibris.com/fi/kirja/kaksisuuntainen-mielialahairio-9789516564343 jos vaan aika, rahkeet ja mielenkiito riittää. Tsemppiä <3
Moi! :) Kiitos kommentista, oot virallisesti ensimmäinen ihminen jota en tiedä tai tunne, joka on kommentoinut mun blogia! Vähän jännittävää :D
PoistaMut siis joo, mietin aikoinaan voisko olla kaksisuuntainen mielialahäiriö, mut en oo tarpeeksi maaninen kuitenkaan.
Se ihminen jolla käyn juttelemassa on sitä mieltä että kyse on pitkäaikaisesta masennuksesta, tai jostain tarkkaavaisuus-tai-keskittymishäiriöstä, mutta että sen mielestä KAIKKI mun oireet ja ongelmat on johdannaisia masennuksesta :D
Oon vähän puun ja kuoren välissä koska mua painostetaan sieltä taholta aloittaa lääkitys masennukseen, muutoin ei saa kunnollista keskusteluapua, ja toisaalta kun haluaisin selvitä vaan keskusteluavun turvin, kun se mulla toimii.
Kiitos tosta kirjavinkistä, aion ehdottomasti tutustua siihen!
Ja kiitos viel tsempeistä! :) <3 kivaa kun kommentoit.
:) mie oon tällänen taustapiruilija, oon jo jonkin aikaa seurannu siunkin blogia. Kiitos siitä että jaat asioitas, piirrostyylisi on mahtava :)
VastaaPoistaMasennus usein nähdään syypäänä lähes kaikkeen, jos siipi on maassa. Ei siinä, masennus on kauhea tauti, se syö kaiken värin, hajun maun elämästä- kuin ihminen eläisi näkymättömän kuplan sisällä. äänet ei kuulu enää samalla tavalla (et kuule enää mm. linnunlaulua,muiden naurua), hajuaisti on heikentynyt (syksyllä ei tunne enää omenoiden tuoksua puissa, lempiruoka ei saa enää vettä kielelle pelkästä ajatuksesta), tunteet on labiilit (mikään ei tunnu miltään, kiitokset/kehut on laimeat mutta jos joku sanoo negatiivista- tai edes sinnepäin- se tuntuu kuin joku iskisi ilmat pihalle). Masennus on kahle, iso varjo joka niin peittää kuin myös mahdollistaa sen varjon.
Miusta siun oirehdinta ei ole kyllä puhdasta masennusta. ADHD- oirehdintaa voi toki olla, mutta se ei näy masnetuneisuutena * kuvittele muurahaisia nahan alla, pakottava tarve tehdä , säntäillä, tehdä* .
Edelleen kyllä liputtaisin bipon puolesta, voihan se olla tyyppiä 2- jolloin masennus näyttelee pääosaa ja maniajaksot ovat hypomaanisia- ts. lyhyempiä/laimeempia superaktiivisia jaksoja- kunnes taas palataan masennuksen syövereihin. Kannattaa oikeesti tsekata tuo kirja- se se ainakaan huonoa tee ;)
Oli niin tahi näin, hyvä että oot hoidon piirissä. keskusteluterapia autta monelle ainoana hoitokeinona, mutta silloin sen pitää olla tiivistä ja työskentelevää. Kerran viikossa asiaa- ei mitään hyvää päivää kaunis ilma tänään- keskustelua. Hyvä keino paneutua itsensä kanssa työskentelemiseen, on Kelan psykoterapia. Se on intensiivistä ja tosi siinä on omavastuu, myönnetään vuodeksi kerrallaan.
Lääkkeistä sen verran, että jossain vaiheessa kannattaa pohtia, mitä olisi sen hyödyt ja haitat. Jos olet pitkään kärsinyt masennusoireista, eikä hoito tunnu etenevän, eikä vointi kanna kuin hetkisen tällöin lääkitys olisi ihan varteenotettava vaihtoehto. Lääkkeitä on monenlaisia ja moni on niistä saanut apua elämässään. Masennusta kannattaa miettiä viljapeltona, kun oirehtii vilja on sateen jäljiltä maatapitkin eikä pääse itse ylös. Jos sitä aurinko (keskustelu) lämmittää, se pääsee nousemaan ja kasvamaan mutta uuden sateen tullessa se lakenee uudelleen. Jos on lääkitys, sopiva ja tarpeeksi kauan käytetty, viljan varsi vahvistuu eikä sitä tuulet eikä tuiskut kaada :) Toki itse päätät omasta elämästä ja kehosta, mutta jossain vaiheessa antidepressiiva voisi ehkä olla sinullekin avuksi.
Tsemppiä ja hyvää mieltä :)) Kohta on joulu \o/
Kiitos hyvästä ja analyyttisesta kommentista! Älyttömän hienosti oot osannut pukea sanoiksi kaikki noi tunteet joita masennuksessa kokee.. Tosi upeita vertauksia. Kaikki mitä sanon nyt niin tuntuu niin laimealta tohon verrattuna :D (Niin ja kiitos paljon kehuista, lämmitti mieltä paljon, kivaa kun jaksat seurailla :))
PoistaMutta joo, mulla oli tänään taas keskustelu aika ja puhuttiin lääkkeistä ja se tyyppi selitti että eihän esimerkiksi verenpainetautikaan parane pelkästään positiivisella ajattelulla. Tai diabetes. Mut mua edelleen pelottaa että musta tulee joku tyyliin kouluampuja jos alan syömään SSRI-lääkkeitä, eiks ne kaikki sekopäät niitä käyttänyt. No joo, tää nyt on taas typerää yleistystä ja vainoharhailua, mut ehkä siinä on perää että kyllä niistä lääkkeistä voisi olla apua, se verho väistyis ja näkis taas normaalisti asiat. Oikeissa mittasuhteissakin.
Kiitti vielä tsempeistä<3 joo, siis enää kaksi kuukautta jouluun!
Kiire jo on, kiire jo on :D