oh those memories

Ei mikään ihme jos osastolla tulee entistä sairaammaksi  ": D"

Intohimo on helpompaa kuin rakastaminen

Just my luck

No tää päätty ihan hyvin, se ei huomannu tai tunnistanut mua, menin ensin piiloon pysäkin taakse, kunnes tajusin sen olevan läpinäkyvä, pyörin hetken ympyrää hokien "voi vittua", kunnes älysin lähteä kävelemään toiselle pysäkille. Oon ton jälkeen nähny kaks kertaa unta siitä tyypistä, toivon että seuraava kohtaaminen olis sit vaikka taas parin kolmen vuoden päästä.

Ajattelin aloittaa taas tällasen uuden juttusarjan, "mitä opin lapsena", tää on varmaan yhtä suuri menestys kuin mun muutkin alotetut jutut (jotka ei siis koskaan jatku ekaa osaa pidemmälle)...

Siis tän mä laitan tänne vaan esimerkkinä siitä miten ihan ok idea voi muuttua IHAN TÄYSIN RIPULIPASKAKSI kun ei osaa piirtää.
siis oikeesti, haluisin niin paljon osata piirtää etäisyyksiä ja rakennuksia, ja liikennevälineitä, mut mua ei  kiinnosta harjoitella.
(hävettää)

huono kaveri

(pieni tarina "rakkaudesta")

(muutin kaikki nimet vaik ei sil varmaan olis ollu mitään väliä. En oikeesti kestä näit mun ihmishahmoja :D vihaan piirtää ihmisiä, mut tässä sitä oppii... Jos oppii)

linnun nään taivaalla liitelevän

(Jotenkin tuntuu että tää jatkuva kuolleiden lintujen löytäminen ei varmaan oo yhtä hyvä enne kuin vaikka neliapilan löytäminen)



Jatkan tätä 50-asiaa-sarjaa, hitaasti mutta varmasti. Tää on ehkä 47. (siis jos takaperin mennään)

Tällä kertaa en jaksanu värittää oikeen mitään : D

Onneks oon nyt aikuinen.....