lauantai 17. lokakuuta 2015

on elämä raskasta työtä



Sana jota hain olin varmaan "yliluonnollinen"... Niin ja siis just tänään kun olin nukuttamassa lasta yöunille niin sen laulava koira-lelu (joka siis toimii niin että sen tassuja painellaan) alkoi yksikseen rallatella olohuoneessa, meinasin saada paskahalvauksen, lapsikin pelästyi, se tietty luuli että täällä on joku muukin meidän lisäksi. Mun piti esittää että ei oo mitään hätää, vaikka itekin olin ihan peloissani :D kokoajan vaan :"Niin suuri!" ja "Leivon leivon leipäsiä, simaisia, suolaisia, makoisia, maitoisia! Nakkaan, nakkaan uunihin! Ja suukkuhun, sitten lapset syövät ne. Leivon leivon..." Lopulta keräsin rohkeuteni ja menin napsauttaa virrat kiinni.
edit: (Niin ja siis tän tarinan pointti oli se että en ollukaan niin "kyyninen" tai rohkeammaksi muuttunut kuin luulin :D)

2 kommenttia:

  1. Hihi ihana postaus jälleen kerran! <3 Meillä on kokoajan mennyt silleen ristiin rastiin kun oot soittanu sillon kun en oo ollut kuulemassa sitä tms :D Soitellaan pian ihan kunnolla pitkästä aikaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, must tää oli taas niin paska :D
      joo siis mä meinasin jo laittaa tekstarin että toivottavasti et ahdistu kun oon yrittänyt soitella, ei mul mitään asiaa oo ollu, olis vaan kiva jutella taas :) J lähtee täältä huomenna ni sit voin aina vapaasti puhuu kaikesta :D Soitellaan! <3 :)

      Poista